Ruska paistaa aurinkona puun ytimestä

syleillen sen vihreitä lehtiä.

Sinitaivaan aaltoilevassa pilvimeressä heijastelee puna,

mikä tuo mieleen ikiaikojen armon ja kunnian temppelin.

Kiitetty olkoon Luoja, kaikkeuden Isä ja Herra,

hän meille jakelee syksyllä lahjojaan ja hyvyyttään!

Purppuraruskon ylle synkkyys alkaa levitä,

on autuasta nuoren miehen vanhuudessa

olla hiljaa ja levätä.

Petri Tikka (2005)